Velan
lopullinen vanhentuminen
Vuoden 2008 alusta voimaan tulleen
ulosottokaaren mukaan
täytäntöönpanoperusteen
määräaikaisuuden päättyminen
tarkoittaa samalla saatavan lopullista
vanhentumista.
Ulosottoperusteen
määräaikaisuudella tarkoitetaan sitä,
että ulosottolaissa säädetyn
määräajan kuluttua umpeen
ulosottomenettelyyn ei enää kyseisen
ulosottoperusteen nojalla voi ryhtyä.
Tyypillinen ulosottoperuste on
tuomioistuimen riita-asiassa antama
tuomio. Myös yksityishenkilön
velkajärjestelyssä ja
yrityssaneerauksessa vahvistettu
maksuohjelma ovat ulosottoperusteita.
Ulosottoperusteen
täytäntöönpanokelpoisuuden
määräaikaa koskevalla sääntelyllä
suojataan velkajärjestelylain tavoin
luonnollista henkilöä. (Sääntely ei
ulotu yhteisöjen tai muiden
oikeushenkilöiden velvoitteisiin.)
Sääntely koskee käytännössä
lähinnä yksityisoikeudellisia saatavia
eikä sillä ole vaikutusta esimerkiksi
verojen ja julkisten maksujen tai
sakkojen taikka lapsen elatusavun
perintään. Ulosoton määräaikaisuus
on tarkoitettu viimesijaiseksi keinoksi
ylivelkaongelman hoitamiseksi.
Ulosottoperusteen määräaikaisuutta
sovelletaan siten, että ne ennen
1.3.1993 annetut ulosottoperusteet, joita
koskee 15 vuoden määräaika, ovat
menettäneet
täytäntöönpanokelpoisuutensa ja
vanhentuneet 1.3.2008. Ulosottoperuste,
joka on annettu esimerkiksi 14.1.1997, ja
jota koskee 15 vuoden määräaika,
menettää
täytäntöönpanokelpoisuutensa ja
vanhentuu 14.1.2012.
Yksityishenkilön velkajärjestelyssä
velkojen lopullinen vanhentuminen otetaan
huomioon seuraavasti: Jos
velkajärjestelyn piiriin kuuluva velka
vanhentuisi ulosottokaaren nojalla
maksuohjelman aikana, velalle tuleva
osuus maksuvarasta ja varoista osoitetaan
ulosottoperusteen määräajan
päättymistä seuraavan
kalenterikuukauden alusta lukien muille
velkojille. Maksuohjelmassa otetaan
vastaavasti huomioon sellaisen velan
vanhentuminen, josta
velkajärjestelyvelallinen yhdessä
jonkun toisen kanssa vastaa takauksen tai
muun syyn perusteella (ns.
liitännäisvanhentuminen).
Ulosottoperusteen määräaikaisuus ei
merkitse itse saatavan lopullista
vanhentumista. (Ks. myös artikkeli
Perillisen vastuu perinnönjättäjän
veloista) Määräajan umpeen kuluminen
merkitsee sitä, että
ulosottomenettelyyn ei enää sen
ulosottoperusteen nojalla voi ryhtyä.
Estettä ei ole sille, että velallinen
maksaa kyseisen saatavan.
Tuomio, jolla saaminen on määrätty
maksettavaksi sen vakuutena olevasta
omaisuudesta, voidaan panna vakuuden
osalta täytäntöön määräajasta
riippumatta.
Ulosottokaari
|
